keskiviikko 14. elokuuta 2013

Yleisimmät väitteet rangaistukseen perustuvan koirankoulutuksen puolesta

Tämä meksikolainen herrasmies Cesar Millan taitaa olla koirankoulutusmaailman kuuma peruna jo vuosia. Puolesta ja vastaan- keskustelu jatkuu ja jatkuu, samat väitteet jatkuvat tässä ainaisessa oravanpyörässä. Tässä olen kerännyt vähän tyypillisiä väitteitä rangaistukseen perustuvan menetelmän puolesta, jota mm. Millan käyttää.

  1. ”Onko sulla koskaan ollut aggressiivista koiraa? Kyllä Millan tietää mitä tekee. Ei aggressiivisiin koiriin mitkään namit auta.”
  2. ”Oot vaan kateellinen, kun Millan saa ison koiralauman toimimaan moitteetta.”
  3. ”Kyllä Cesarin tapa kouluttaa toimii, eihän noikaan enää oo aggressiivisia ja tottelee hyvin.”
  4. ”Namien antaminen ja niiden avulla koulutus on vaan koiran lahjomista. Kyllä koiran pitää totella ilman palkkiota.”
  5. ”No näytäpä niitä tieteellisiä tutkimuksia dominoinnista ja aggressiivisuudesta.”
  6. ”Ei siinä mitkään namit auta, jos koira tulee ja yrittää hyökätä.”
  7. ”Ei ne akateemikot tiedä mitään koirien käyttäytymisestä. Eihän niillä varmaan edes ole omaa koiraa.”
  8. ”Cesar Millan on kouluttanut koiria yli 20 vuotta. Kyllä hän tietää mitä tekee. Ei siinä mitään alan koulutusta tarvita, kokemus ratkaisee.”
  9. ”Cesar on koirapsykologi, eikä mikään koirakouluttaja.”
  10. ”Lue ne Cesarin kirjat, niin tietäisit vähän enemmän, mistä yrität puhua.”
  11. ”Älä linkittele mitään artikkeleita vaan kerro itse asiasta.”
  12. ”Meillä ei koira ole kiinnostunut nameista, joten palkkaus on mahdotonta.”
  13. "Ei sähköpannan tai piikkipannan käytössä ole mitään väärää, kun ne on hyväksyttyjä välineitä Yhdysvalloissa."

Ja tässä vähän selityksiä näihin väitteisiin.

  1. Se, onko omistanut aggressiivisen koiran, ei välttämättä merkkaa yhtään mitään. Tärkeintä on eläinten käyttäytymisen mekanismien ymmärtäminen. Tähän ei riitä pelkkä ”olen kyllä nähnyt tätä ja tätä, kyllä minä tiedän” -ajattelu, vaan tälle pitää olla tieteellinen perusta. Jos asiaan on vähänkin perehtynyt enemmän, tietää, mitä positiivinen vahvistaminen parhaimmillaan on ja miten sitä tulisi käyttää. 
    Eläinten oppiminen on käytännössä sama kaikilla lajeilla – koira ei siinä ole poikkeus. 

    Totuus on se, että koiran koulutus vie aikaa ja vaivaa, se ei käy sanomalla tsssht ja näpäyttämällä koiraa jalalla munuaisiin. Rankaisuun perustuva koulutus on aikansa elänyt ja aiheuttaa ”parhaimmillaan” eläimelle turhaa stressiä ja opitun avuttomuuden tilan. Opittua avuttomuuttakin vähätellään niin paljon, ettei sitä koskaan tapahdu. Jos koiran selättää, ja se rimpuilee vastaan, mutta pitää sitä maassa niin kauan, kunnes rauhoittuu, ja kun päästää irti, se pysyy maassa. Tässä on vaarana opitun avuttomuuden tila.

    Rankaisu ei opeta eläimelle yhtään mitään. Se ei opi, mitä sen tulisi tehdä. Toki eläin voi lopettaa tietyn käyttäytymismallin, mutta se voi joko lopettaa sen, koska se voi pelätä tulevaa rankaisua, josta voi pahimmillaan seurata se, että eläin menettää oma-aloittuisuuden, se ei uskalla tehdä mitään, sillä rangaistuis voi seurata jostakin. Eläin voi myös purkaa ongelmakäyttäytymisensä jollakin toisella tavalla. Parhaimmillaan niin sanotun ongelmakäyttäytymisen saa pois pureutumalla käyttäytymisen syy-seuraus-suhteeseen.

    Aggression taustalla voi olla monia eri asioita. Yleinen harhakäsitys esimerkiksi remmirähjäykselle on se, että koira yrittää suojella omistajaansa, koska se luulee olevansa laumanjohtaja. Näin ei ole. Koira määrittelee ohikulkevan asian asteikolla uhka – ystävä. Se ei mieti omistajaansa, vaan itseään. Kyse on niinkin alkukantaisesta asiasta kun selviytymisestä. Hyökkäys on paras puolustus, niinhän? Aggressioon voi liittyä trauma menneisyydestä, jota koira ei tietenkään osaa käsitellä. Se voi yhdistää tietyn äänen tai asian pelkoon, jolloin syntyy aggressio. Puutteellinen sosiaalistaminen pentuaikana voi olla myös yksi syy käytökseen.

     Luonnossa harvoin esiintyy aggressiivisuutta koirilla tai susilla. Syy lemmikin aggressioon on yleensä omistajassa ja muissa kanssaeläjissä. Omistaja voi tietämättään lisätä aggressiota rankaisemalla tai jollain muulla tavalla. Toisaalta koira voi traumatisoitua toisesta koirasta ja tulla näin koira-aggressiiviseksi, samalla periaatteella muukin aggressio syntyy. Koiran käytös voi muuttua hyvin pienestä asiasta, eikä ihminen sitä välttämättä huomaa. Esimerkkinä murinasta rankaiseminen. Murinasta ei tulisi koskaan rangaista. Koira on epävarma tai pelokas ja ilmoittaa muille murinallaan, että haluaa olla rauhassa. Tästä rankaiseminen johtaa siihen, että koira jättää murinan, ja siirtyy suoraan puremiseen.

    Positiiviseen vahvistamiseen liittyvä koulutus perustuu siihen, että palkkio annetaan ennen kuin koira ehtii reagoida aggressiivisesti. Tässä on se ydin. Jos koira ehtii reagoida, annetaan koiran rauhoittua, eli viedään koira kauemmaksi aggression kohteesta. Koira ehdollistuu esimerkiksi koira-aggressiossa siihen, että toiseen koiraan katsominen → palkkio → ei uhka. Rankaisussa kaivetaan se aggressio esiin, jolloin vaarana voi olla koiran ehdollistuminen siihen, että toiseen koiraan katsominen tuottaa kipua, jolloin aggressio voi pahentua entisestään.

    Palkkion saaminen aktivoi limbisen järjestelmän aivoissa, joka tuottaa mielihyvää. Vastaavasti se aktivoituu kivusta, pelosta jne. Se, mitä koira näkee, kuulee tai haistaa, prosessoidaan aivoissa ensin hypotalamuksessa. Mikäli ärsyke tuottaa voimakkaan pako/pelkoreaktion tms, se kulkeutuu suoraan mantelitumakkeeseen, jonka ansiosta koira pystyy reagoimaan äärimmäisen nopeasti ärsykkeeseen. Normaalisti ärsyke prosessoitaisiin hypotalamuksen jälkeen aivokuoressa, joka vie enemmän aikaa. Tällöin omistajallakin on aikaa tuottaa reaktio koirassa. Tämäkin puolestapuhuu ajoitusta – jos koira ehtii reagoida voimakkaasti johonkin, on liian myöhäistä alkaa palkkaamaan. Monet ihmiset väittävät, ettei positiivinen vahvistaminen toimi heidän koirallaan. Tässä vaiheessa tulisi ehkä katsoa itseään peiliin – vaaditko koiralta liikaa liian lyhyessä ajassa tai yritätkö palkata sitä liian myöhään?

  2. Miksi ihmeessä pitäisi olla kateellinen? Mihin tämäkin pitäisi perustua? Mielummin olisin kateellinen niille, jotka kouluttavat koiriaan ilman hapettamista, floodingia, selättämistä, munuaisiin ”koskemista”, niskavilloista kiinni ottamista tai ylipäätään sitä, että koiraa tulisi dominoida kaikissa tilanteissa, ettei se vain kipua arvoasteikolla ylemmäs. Dominoivuus ei ole osa koiran persoonallisuutta ja se vaihtelee eri tilanteissa. Luonnossa aggressio ei liity dominoivuuteen. 

    Ihmisen ei tarvitse yrittää käyttäytyä käyttäen dominoivia eleitä tai fyysistä rankaisua. Ihmisen tulisi kohdella koiraansa kuin parasta ystäväänsä, ei kuin pahinta vihollistaan. Sama koskee muitakin lemmikki- tai tuotantoeläimiä tai vaikka eläintarhan eläimiä. Eräässä Koirakuiskaaja- jaksossa Cesar kertoo, että eläinten maailma on mustavalkoinen; on vain joko dominoivia tai alistuvia eläimiä. Kaikki, mitä eläin tekee, perustuu siis näihin kahteen, tämän meksikolaisen mukaan.

    Millan myös väittää joissakin jaksoissa, että koira, joka jahtaa liikkuvaa valoa lattialla, yrittää dominoida valoa, ja kissa, joka sähisee koiralle, dominoi koiraa. Onko todellakin näin? Eikö kissan sähinä ole vähän sama kuin koiran murina, tapa ilmoittaa, että haluan olla rauhassa? Jos Millanin tapa ymmärtää koiraa on totta, tämän tavan pitäisi toimia kaikille eläimille. Menehän siitä dominoimaan lintujasi, kanejasi, kissaasi tai vaikkapa hevostasi! Koulutetaanko delfiinejä, miekkavalaita, tiikereitä tai leijonia dominointiin perustuvalla tekniikalla? Ei. Eläimen todellista luottamusta et saa rankaisulla ja dominoinnilla.

  3. Tottakai tällainen koulutustapa voi toimia. Mitä alistetumpi koira, sitä iloisemmalta se näyttää; niillä on tarve mielistellä. Mielistely voi johtua siitä, että koira pelkää tulevaa rangaistusta ja yrittää näin estää sen. Monien Cesarin tapojen toimivuus johtuu siitä, että koira on tapaeläin. Se tottuu tiettyihin rutiineihin, esimerkiksi siihen, että kun ovi avautuu, pitää istua. Tällä ei ole mitään tekemistä laumanjohtajuuden kanssa. Aggressiivisiin tapauksiin käytetyt tavat voivat kuitenkin saada aikaan koiran, joka tottelee pelon vallassa. Vastaavasti koira voi mennä opittuun avuttomuuteen. Ei ole kovin eettistä kouluttaa eläin luovuttamaan. Ja kuten tuli sanotuksi, alistettu koira näyttää iloiselta. 

    Kaiken kukkuraksi Cesar ei kiinnitä yhtään huomiota mahdolliseen stressiin, kun näitä tapoja käytetään. Stressin näkyminen ja niin sanottujen rauhoittavien signaalien käyttö on tälle miehelle aivan utopiaa, lieneekö koskaan kuullutkaan asiasta. Millan selittää koiran tärinän sillä, että paha energia pääsee vihdoin poistumaan koirasta. Kyseessä kuitenkin on äärimmäinen stressireaktio. Jos koira on liian stressaantunut, se ei pysty oppimaan. 

    Eräässä tapauksessa oli ruoka-aggressiivinen labradori, josta Cesar sanoi sen olevan nyt rentoutunut koiran käydessä makuulle, sen jälkeen kun mies oli tökännyt koiraa kaulaan. Vaan miten kävikään – koira puri Cesaria käteen. Millan sanoi tähän, ettei ollut varautunut tällaiseen. Se siitä koiran lukemisesta. Tapauksen jälkeen omistajat sanoivat koiran aggression pahentuneen, jolloin Millan päätti ottaa koiran mukaansa. Tapa, jolla Cesar ”sai” koiran jättämään aggressiivisuutensa, ei ollut kovin mielekäs. Tämänkin olisi voinut selvittää positiivisella menetelmällä ilman fyysista rankaisua. Cesarin kouluttama koira oppi pikemminkin pelkäämään ihmisen kättä ruokakupilla. Ruoka-aggressiokin usein liittyy siihen, että koiralla on liian nälkä.

  4. Eläin ei ymmärrä käsitettä lahjominen, joten tämäkin on vain ihmisen ajatusten tuotetta. Miksi koiran ylipäätään tulisi totella ilman vastinetta? Emme mekään käy töissä ilmaiseksi.
    Positiivisella koulutuksella tehdään vähemmän hallaa koiralle mikäli kaikki ei sujukaan. Aivot niin ihmisellä kuin koirallakin on plastisia, joten ne pystyvät suhteellisen nopeasti mukautumaan uusiin käytösmalleihin. Delfiinit ovat erittäin älykkäitä eläimiä, ihan niinkuin koirat, ja elelevät laumoissa. Tulisiko näitäkin opettaa dominanssiin perustuvalla koulutuksella? Mikä saa eläimen tottelemaan nopeasti ja ilolla? Se, että se saa palkkion tekemästään työstä. On tutkittu, että koirat, joita on opetettu positiivisilla menetelmillä, tottelevat nopeammin ja iloisemmin kuin koirat, joita on opetettu perinteisellä menetelmällä, juurikin tällä dominanssiin perustuvalla menetelmällä.

  5. Tämäkin vastaväite on hyvin ristiriitainen. Ihmiset haluavat linkkejä tai kirjojen yms. nimiä, missä aihetta on tieteellisesti tutkittu. Kun sitten näitä antaa, ihmiset eivät jaksakkaan niitä lukea ja ovat heti puolustuskannalla, että ”täähän on täyttä soopaa, ei tää voi olla näin”. Toinen asia mihin törmätään, on se, että tutkimukset ovat lähes aina englanniksi, joten kielimuurin takia tekstejä ei edes viitsitä katsoakaan.

  6. Tässäkin vaiheessa unohdetaan se, että äärimmäisessä tositilanteessa et todellakaan kerkeä ottamaan sitä naksutinta ja namia taskusta, vaan omistajan tehtävä on pitää oma koira turvassa, tai mikäli on liikkeellä yksin, niin pitää irti oleva koira kaukana. Tällaisia tilanteita ei tulisi tapahtua. Vastuu on koiran omistajalla. Jos koira näyttää pieniäkin epäröinnön tai pelon merkkejä kohdatessaan toisia koiria tai ihmisiä, tulee se välittömästi ehdollistaa uudelleen. Arvaamatonta koiraa ei tule pitää vapaana. 
    Aggressiivisen koiran koulutuksessa termi vastaehdollistaminen näyttää menevän kuuroille korville. Siihen ei haluta uskoa. Ainoastaan rankaiseminen tulisi kyseeseen. Koiran luottamus tulee ansaita eikä se tapahdu hetkessä, dominointiin ja rankaisuun perustuva menetelmä ei todellakaan auta asiaa. Jokainen lenkki tai tilanne, missä koira reagoi epätoivotulla tavalla, on oiva koulutustilanne, eikä niitä tule sivuuttaa. Kuitenkin, jos sattuu käymään niin, että koira livahtaa avoimesta ovesta pihalle ja käy jonkun kimppuun, täytyy reagoida nopeasti, että selviäisi mahdollisimman vähäisellä kontaktilla koiraan. Tässäkään tilanteessa kyse ei ole laumanjohtajuudesta. Jotta saisi pysyvän muutoksen aikaan, toistoja tulee tehdä paljon lyhyissä pätkissä, ettei koira ylikuormitu. Tärkeää myöskin on se, kuten mainittu, ettei koira ehdi reagoida.

  7. Monilla akateemikoilla on oma koira. Monesti tieteelliset tutkijat lytätään kaivon perälle asti vain sen takia, ettei heillä ole käytännön kokemusta. He eivät välttämättä olekaan kouluttajia, vaan he yrittävät saada selville, miten eläimet käyttäytyvät eri tilanteissa, mikä käyttäytymiseen vaikuttaa ja miten eläin oppii. Koiran ja ihmisen välistä suhdetta on tutkittu suhteellisen paljon; koiralle on luontaista ottaa kontaktia ihmiseen, toisin kuin sudella. Tiede on oiva apuväline oikeanlaiseen eläinten käsittelyyn ja niiden koulutukseen. Monet vastustavat positiivisia menetelmiä sillä, että tiede uudistuu ja uusia tutkimuksia tehdään, että ne, jossa väitetään, ettei koiraa tarviste kouluttaa laumanjohtajuuteen perustuvalla menetelmällä, ei olisikaan päteviä. Niinhän tiede uudistaakin itse itseään, kun tietoa saadaan lisää. Nämä dominointiin ja johtajuuteen liittyvät menetelmät juontavat juurensa monien vuosien taakse, näin ollen tiede on uudistanut itseään ja jättänyt nämä asiat sikseen. Ei ole mitään syytä mennä takapakkia, varsinkaan nyt, kun eläinten käyttäytymisestä tiedetään enemmän.

  8. Cesar perustaa menetelmänsä omiin näkemyksiinsä, joilla ei ole tieteellistä pohjaa. Toki koira tarvitsee jokapäiväistä liikuntaa ja niin edelleen, mutta sen pitäisi olla jo itsestäänselvyys, ei tähän pitäisi mitään Millaneita tarvita. Cesar on ottanut oppinsa tarkkailemalla villiintyneitä koiria Meksikossa. Tässäkin hän on tehnyt omat johtopäätöksensä eläinten käyttäytymisestä. Monen vuoden kokemus ei välttämättä ole mitään, jos pohjalla ei ole kunnon tietoa. Monilla ihmisillä voi olla vuosien kokemus koirista, vailla pienintäkään hajua tieteellisistä tutkimuksista. Eläinlääkäritkään eivät välttämättä tiedä eläinten käyttäytymisestä paljoakaan, heidän koulutuksensa keskittyy pääasiassa eläinten terveyden hoitoon. Olisi ehdottoman tärkeää saada koirankoulutuksesta sellainen, että vain tutkinnon saaneet voivat kouluttaa. Näin voitaisiin karsia ne, jotka perustavat koulutustapansa mutuun. Eläinten koulutusta kuitenkin voi opiskella Suomessa, mutta ala on melko vähäpätöinen eikä siihen kiinnitetä paljoa huomiota. Kouluttajaksi kun pääsee ilman tutkintoa. Eivät psykologitkaan pääse tekemään töitä ilman tutkintoa.

  9. Et voi kutsua itseäsi psykologiksi, jos sinulla ei ole psykologin koulutusta. Kaiken kukkuraksi kaikenlainen koiran käytöksen muokkaaminen ON kouluttamista, eli Millan on koirakouluttaja. Itse en veisi omaa lemmikkiäni sellaiselle, joka tituleeraa itseään koirapsykologiksi vailla mitään koulutusta asiaan. Mikäli kouluttajalla on omat kotisivut, olisi tärkeää, että ko. Henkilön CV olisi laitettu sivuille. Sieltä voi jokainen käydä itse katsomassa, mihin ko. Henkilön opit perustuvat vai perustuvatko mihinkään. Jos Cesar on niin mullistava kouluttaja, miksei hän osallistu alan seminaareihin ja tutkimuksiin? Toisin kuin Cesar, esimerkiksi Anders Hallgren on opiskellut psykologiaa yliopistossa, mutta hän keskittyy enemmänkin koiriin kuin ihmisiin, joten häntä voitaisiinkin sanoa ihan oikeaksi koirapsykologiksi. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus eikä häntä ole koskaan purtu. Kokemus perustuu Hallgrenillä tietotaitoon, ei mutuun. Tutkijat ja alan koulutuksen saaneet eivät yleensä pidä meteliä itsestään. Näin ollen tietoa ei välttämättä ole helppo saada, mutta jos omaa vähän viitsimystä asiaan, niin kyllä sitä löytyy paljonkin.

  10. Ensinnäkin, olen itse lukenut kaikki suomennetut Cesarin kirjat eivätkä ne minua vakuuta alkuunkaan. On turha tulla kirja-asiasta vänkäämään, varsinkin jos on ne jo lukenut moneen otteeseen. Kun kirjojen lähdeluetteloita selaa, huomaa, etteivät ne perustu nykytietoon. Cesar tykkää käyttää lähteenään Bruce Folgen kirjoja, joka kuitenkaan ei ole eläinten käyttäytymisen tutkija vaan eläinlääkäri. Bruce Folge perustaa tietämyksensä juurikin tähän vanhaan laumanjohtajaperiaatteeseen, joten henkilön kirjat ovat ihanteellisia Cesarille.

  11. Taas yksi ristiriita – juurihan niitä artikkeleita sun muita käskettiin linkittämään? Nyt ei sitten nekään enää kelpaa vaan pitäisi itse selittää asiat. Onko kyse nyt taas siitä, ettei osata englantia tarpeeksi hyvin? Ja mitä se hyödyttäisi, jos asian selittää suomeksi kun asenne on se, että Cesar on oikeassa, tutkijat eivät?

  12. Monia koiria ei välttämättä kiinnosta namit niin paljoa. Syöminen on kuitenkin tärkeä elinehto, joten koira ei välttämättä ole kiinnostunut nameista siksi, ettei sillä ole nälkä, tai etteivät ne ole tarpeeksi houkuttelevia. Palkkion tulee olla tavoiteltava asia. Koiran saamaa ruoka-annosta voi tarpeen tulleen pienentää tai syöttää koiran päivittäinen ruoka-annos koulutuksen yhteydessä, eli heittää ruokakuppi menemään. Näin koiran täytyy ansaita ruokansa oikeasti.
  13. Lukuisat tutkimukset antavat näyttöä siitä, että koira kokee stressiä ja mahdollisesti myös pelkoa ja kipua kun näitä jompaakumpaa välinettä käytetään. Jos jokin väline on sallittu se ei välttämättä kerro mitään sen eettisyydestä tai siitä aiheuttaako se eläimelle turhaa stressiä.

No niin, nyt on tämäkin kirjoitettu. Aikaa kului rutkasti tämän kirjoittamiseen, joten jos aiot mielessäsi kritisoida, ole hyvä ja tee ensin taustatutkimusta asiasta. Voit lisäksi tarkastaa alla olevan linkkilistauksen. 

Dominanssi vs. johtajuus koirilla (ei tiukka laumanjohtajuus)
Tässä lisäksi hieno esimerkki koirankouluttajasta, joka mielellään ammentaa tietouttaan (videon loppupuoliskolla)

Lukemista kirjoista:

Kaikki Anders Hallgrenin kirjat
Ádám Miklósi: Dog behaviour, evolution and cognition
Alexandra Horowitz: Koiran mieli
Tuire Kaimion kirjat
Lähettänyt t1sk1jukka klo 8/14/2013
Tunnisteet: , , , , , , , , ,