Jalkakipu: case closed?

Tästä on jo jonkun aikaa ja aikomukseni oli kirjoittaa ihmeellisestä jalkakivustani, mutta unohdin koko homman joten teen sen nyt.

Vasen jalkani oli toista kuukautta kipeä. Eräänä lauantaiaamuna se vain yhtäkkiä alkoi puutumaan. Nousin sängystä ja heti alkoi puutuminen. Kävin vessassa ja menin katsomaan telkkaria. Alkoi ahdistamaan kun jalka puutui yhä enemmän ja enemmän. Se ei tuntunut normaalilta puutumiselta, siihen liittyi myös kipua kun polvesta alaspäin se oli puutunut kivikovaksi. Menin takaisin sänkyyn ja kiemurtelin vain ahdistuksessani. En pystynyt enää laittamaan jalalle painoa, sillä se ei kestänyt puutumisen takia. Puutuminen kestä koko päivän, mutta illalla se alkoi hieman helpottaa hieromalla lonkan kohdalta. Pystyin hiukan kävelemään ja puutuminen ajoittain hävisi, mutta tuli aina takaisin. En saanut nukutuksikaan kovin hyvin. Aamulla puutuminen oli poissa.

Maanantaina kouluun mennessäni huomasin, että vasempaan jalkaan oli jäänyt lihasheikkoutta. Jos kävelin yli kymmenen askelta, pohjelihakset väsyivät niin, että oli hankalaa kävellä. Käväisin terkkarilla, joka antoi mulle ajan terveyskeskukseen. Viikko meni suht normaalisti, vaikka jalka yhä väsyi. Tuli viikonloppu ja lauantai. Silloin tuli uudenlainen kipu. Jalkapohja ja pohje tuli niin kipeäksi, ettei oikein tiennyt miten päin olisi. Lepokivu oli todella kova. En nukkunut juuri ollenkaan tulevina öinä. Lääkäriin menin sitten maanantaina. Ilmoittautumisluukulle oli jonoa ja jouduin seisomaan, mutta se oli erittäin tuskallista ja lähin tuolikin oli vähän kauempana, että olisin menettänyt jonotuspaikkani jos olisin mennyt istumaan. Lopulta oli pakko mennä istumaan ja jonkun ajan päästä pääsin sitten luukulle. Lääkäri epäili veritulppaa ja käski mennä verikokeeseen. Pelotti kyllä hieman, mutta eikun odottelemaan verikokeen tuloksia. Lääkäri soitti seuraavana päivänä aamulla, että tulehdusarvot ovat hiukan koholla, että lähettää paperit menemään keskussairaalan päivystykseen. Pitäisi siis mennä mahdollisimman pian sinne. Olin soittanut isälle, että tulee tänne, koska en pysty kävelemään mihinkään. Hän tuli samana päivänä joten lähdimme heti päivystykseen. Aloin jo panikoida mitä sieltä mahtaa löytyä, kun jouduin ultraäänitutkimukseen. Vasen jalka ultrattiin, mutta sieltä ei onneksi kuitenkaan mitään löytynyt.

En saanut ekalla päivystyskerralla mitään reseptiä kipulääkkeeseen, vaikka pyysin. Joten piti vain kituuttaa menemään, jolla normi panadol ei auttanut yhtään mitään. Lepokipu oli yhä kova viikon mittaan ja parin päivän kuluttua käytiin uudestaan päivystyksessä, koska alkoi mennä hermo jatkuvaan kipuun. Ultrattiin uudestaan eikä vieläkään mitään löytynyt. Eli kyseessä ei ollut veritulppa. Sain ainakin nyt lääkäriltä reseptin tulehduskipulääkkeeseen, mutta se ei auttanut pätkääkään. Aloin epäillä jonkinmoista hermopinnettä.

Tuli viikon loma ja menin kotiin Seinäjoelle. Kipua oli yhä. Kävin kotopuolessakin muutamaan otteeseen terveyskeskuksessa. Sain kaksi uutta reseptiä kipulääkkeisiin - nekän eivät auttaneet. Käväisin keskussairaalan puolellakin päivystyksessä, sieltäkään ei löytynyt mitään. Yhteensä viidet verikokeet otettiin, ja tulehdusarvot oli yhä hieman koholla, joskin laskeneet hieman ensimmäisen viikon tuloksista. Päivystyksessä lääkäri huomasi, että jalan lihakset oli todella kireällä, joten epäili, että kyse siitä. Ihmettelin kovasti, miksei sitä aikaisemmin voitu huomata.

Palatessani Poriin käväisin taas teekoossa terkkarin kautta, jossa lääkäri arveli, että kipu tullut jalkateristäni, joissa holvikaari painunut. Käväisin myöhemmin fyssarilla, joka sanoi suurinpiirtein samaa, mutta koska lääkäri ei antanut mulle lähetettä niin en jatkanut fyssarilla käyntiä, olisi tullut liian kalliiksi. Seuraavalla viikolla käyn toisella fyssarilla ajatuksena pohjallisten teettäminen. Fyssari paineli lihaksia ja löysi pohkeesta yhä kipeän kohdan, siellä syvällä lihaksissa. Jalkapohjassakin kipeä kohta, suurinpiirtein keskikohdilla. Tämä fyssari sanoi, että kyse on lihaskalvon tulehduksesta. Tullut luultavasti jalkaterien virheasennosta, joten pohjalliset todella tulevat tarpeeseen. En vieläkään ymmärrä, miksi tämä kaikki alkoi kuin salama kirkkaalta taivalta. Loogisemmalta tuntuisi jos ongelmat tulisivat vähitellen.

Nyt on sitten teetetyt pohjalliset kengissä. En kyllä ole huomannut mitään muutosta missään, mutta ainakin pitäisi pitää jalkaterät oikein. Jalkakivut ovat vähentyneet, mutta yhä vieläkin vasemman jalat lihakset väsyvät, jos jouduin oikein pitkään kävelemään. Pyöräillessä tai ratsastaessa ei tapahdu väsymistä, joten voin ainakin harrastaa jompaakumpaa liikuntaa. Tosin vasemman jalan jalkaterä on yhä hieman kylmempi kuin toinen ja isovarvas tuntuu hieman puutuneelta. Nämä kaksi ongelmaa jäivät ensimmäisestä kipuviikosta. Ehkä nekin kuitenkin häviävät ajan myötä...

Tämmöinen romaani! Teki mieli vain kirjottaa jotain ajatuksia ylös tästä kokemuksesta.

Miittinkiä

En hirveästi kirjoittele arkipäivän asioista tänne blogiin, mutta nyt voisi olla sellaisen paikka. Oli nimittäin tuossa viikonloppuna erään foorumin foorumilaisten kesken miitti Seinäjoella. Oli ihan mukava reissu se. Käytiin Piikissä syömässä ja sitten hengattiin Torikeskuksessa. Spämmäsin tuttuun tapaani piirrustusvihkoihin kaikkea muka hauskaa kamaa, mutta mikäpä siinä. Populaa paikalla oli... peräti kahdeksan henkilöä! Ja tällaisessa paikassa kuin Seinäjoki, eli ihan hyvin.

Viikonlopun ajan Berneri oli meillä yötä koska miitti ja siinä sitten ahkerasti istuttiin tietokoneen ääressä pienessä datisluolassamme. Ja pelattiin hiiripeliä. Ok, kyllä me jotain muutakin tehtiin, mutta enimmäkseen hiiripeliä.... Niin mikä elämä? Onko se jotain syötävää? :o

Luin sitten kirjan...

Tuossa viime viikolla luin kirjastossa nopsaan Karl Marxin Kommunistisen manifestin. Ihan vaan mielenkiinnosta. Täytyy sanoa, että Engel ja Marx ovat aika hmm, tulisesti kirjoittaneet tuon manifestin. Mutta eipä siitäkään tullut mitään näin loppupeleissä, kuten on tullut huomattua. Jotenkin tuntui siltä, että he koko ajan puhuvat itseään pussiin. Takaraivossa tietysti kummitteli George Orwellin Eläinten vallankumous, joka kuvastaa aika hyvin mitä tuosta manifestista ajattelen. Porvarit kaiken pahan alku ja juuri? Yksityisomistus? Noh, joskus luolamiesaikoihin kenties ihmiset elivät pienin ryhminä ja kaikki oli yhteistä ja hyvin meni, mutta nyt niin ei vain ole. Me ei vaan yksinkertaisesti pystytä siihen enää kun ollaan niin itsekkäitä omanedunajattelijoita. Minkäs sille mahtaa - kai jokainen haluaa itsellensä hyvän elämän? Ja nyt kun meillä on vielä elävä esimerkki kuinka Neuvostoliitossa elettiin niin Marxin aatteet voitaneen kuopata. :D

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Teki mieli vain kirjoittaa ajatuksia ylös.