On tullut huomattua, että moniin
eläintenomistajiin, varsinkin koirienomistajiin, on pinttynyt tapa
korostaa omaa kokemustaan ja jättää tutkimustulokset sivuun. Monet
sanovat tieteen olevan täyttä paskaa mitä tulee elävien elontojen
tutkimiseen. Tässä mennään jo heti metsään.
Kuinka moni tietää, miten tutkimusta
oikeastaan tehdään?
Jos tiede on paskaa elävien olentojen
kohdalla, kaikki, mitä tiedämme jo nykyään eläimistä ja
ihmisistä, onkin paskaa? Psykologiset menetelmät eivät toimi
esimerkiksi masennuksen hoitoon, koska tiede on paskaa? Onko
fysiologiset muutoksetkin täyttä paskaa?
Miten tutkimusta tehdään:
- Valitaan aihe, jota halutaan tutkia, tyyliin, ”aiheuttaako ärsyke X reaktion Y”
- Etsitään taustatietoa aiheesta, vanhempia ja uudempia tutkimuksia, taustaolettamuksia jne, ja mitä tältä tutkimukselta haluttaisiin saada selville
- Metodien päättäminen. Käytöksen videointi on lähes välttämätöntä, että siihen voidaan perehtyä myöhemminkin. Fysiologisia muutoksia tutkittaessa käytetään vaikka sydänsähkökäyrää, kortisolin mittaamiseen virtsa- tai kuolanäytteitä
- Tutkimusasetelmien asettaminen, ympäristö
- Tutkittavien hommaaminen. Koirilla yleensä värvätään vapaaehtoisia omistajia osallistumaan tutkimukseen koirallaan; useita eri rotuja, uroksia, narttuja ja eri-ikäisiä. Otos on yleensä useita eläimiä, vaikkapa kolmesta yksilöstä satoihin
- Itse tutkimus
- Tulosten analysointi. Voidaanko vetää keskiarvoja jne
- Johtopäätökset. Tähän kuuluu myös tutkimuksen kriittinen analysointi; vertaileviin tutkimuksiin perehtyminen
- Tutkimusraporttiin tulee liittää myös kaikki lähteet toisista tutkimuksista
- Tutkimus tulee olla lopuksi vielä hyväksytty tiedeyhteisössä, ennen kuin sen voi julkaista
Tutkimusta tehtäessä tulee eläimen
käyttäytymisessä tulee ottaa huomioon:
- eläimen luonnollinen liikkuminen (lauma, pareittain, yksin?)
- eläimen asentojen havainnointi
- rytmit: vaikuttaako ajankohta ja kausi käytökseen (päivä, yö? Kiima-aika?)
- käytökseen vaikuttaa ikä, sukupuoli ja aikaisemmat kokemukset (ihmiset usein unohtavat tämän, kun keskustellaan käyttäytymisestä)
- Havainnointiin voi myös vaikuttaa ihmisen läsnäolo. Luonnonvaraisia eläimiä tutkiessa tästä ei kuitenkaan ole pelkoa
Näissä puitteissa, onko elävistä
olennoista tehdyt tutkimukset täyttä paskaa? Tottakai niihin tulee
suhtautua kriittisesti, mutta uusimpien tutkimusten lukeminen auttaa
tuomaan uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin, mitä useampi
tutkimus päätyy suhteelliseen samaan tulokseen, voidaan olla
suhteellisen luottavaisia siihen, että asia voi todellakin olla
näin. Etologia ei ole niin lapsen kengissä kuin kuvitellaan. Itse
asiassa eläimen käyttäytymisen tutkimista oli jo 1900-luvun
alkupuolella, tuskin kuitenkaan ihan saman nimikkeen alla; onhan
etologia kuitenkin biologiaan kuuluvaa.
Uusin etologian haara on neuroetologia.
Aivojen toiminta kun on käyttäytymisen perusta. Onko aivojen
tutkiminenkin paskaa? ;)
Monesti tuntuu siltä, että ihmiset
keskivät tekosyitä sille, ettei noteeraa tutkimustuloksia. Omat
kokemukset, ei ole aikaa, oma mielipide, jne. Monesti Cesarinkin
jaksoissa omistajat valittavat, että koko elämän ajan ollut koiria
talossa, mutta sitten tulee koira, jolla ongelmakäytöstä ja ollaan
niin kädettömiä, eikä ymmärretä mitä tehdä.
Fyysisen
kurittaminen, huutaminen jne. on vain kulkemista siitä, missä aita
on matalin. Käytöksen korjaamiseen kuluu aikaa ja valtavasti
toistoja, se ei muutu viidessä minuutissa. Tällöin ihmiset ottavat
usein käyttöön ”ei mulla oo aikaa, haluun vaan että tää
tottelee nopeesti” -kortin. Jos ottaa lemmikin, tulisi kantaa
vastuu siitä, jos sille tulee ongelmia, siihen tulee uhrata aikaa.
