sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Koululiikunnan kaksi puolta

Pitkästä aikaa taas blogin pariin. Tällä kertaa aiheena koululiikunta. Aihe on ollut jo monen monta kertaa mielessä, mutta nyt otan  niskasta kiinni ja kirjoitan mielipiteeni aiheesta.

Henkilökohtaisesti minä en haluaisi koululiikuntaa lisättävän, ainakaan pakollisina kursseina. Voi sitä nöyryyttävän tunteen määrää, kun on itse huonokuntoinen ja kaikki muut urheilevat paljon enemmän kuin minä. Sain huonot ajat juoksulajeista ja en saanut kuntotesteistä juuri mitään. Tuntui koko ajan siltä, että muut katsoivat nenän vartta pitkin, kun he urheilevat muutenkin ties mitä harrastuksenaan ja ovat kymmenen kertaa parempia kuin minä. Joukkuelajeissa minut valittiin aina viimeisenä, eikä kukaan ikinä syöttänyt minulle palloa. Ne, jotka haluavat lisää koululiikuntaa taitavat itse olla näitä, jotka urheilevat jo ihan tarpeeksi. Tavallisia nörttipulliaisia ei taida moinen kiinnostaa, ainakaan minua. Usein tuntien jälkeen on jäänyt vain vitutus ja paha mieli, kun on porukan huonoin. Koululiikunta voi tuntua minunlaisilleni suorastaan epämiellyttävältä pakkopullalta, joka on vain pakko tehdä. Innostus liikkumiseen ei kyllä silloin ainakaan kasva.

Tulipa tällainen vuodatus, mutta minkäs teet...