Olen monesti tullut ajatelleeksi ystäväni kanssa sitä, että millä perustein ihmiset hankkivat lapsia. Meistä molemmista tuntuu vähän siltä, että ne lapset hommataan hyvin itsekkäistä syistä. Mielestäni tulisi vähän miettiä ensin, onko ns. järkevää siinä elämäntilanteessa edes hommata lasta. Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että ihmiset ovat ylikansoittaneet maapallon ja jokainen uusi ihminen kuormittaa vielä lisää, eritoten teollistuneissa maissa. Kannatan adoptiota. Paljon parempi antaa hyvä elämä jollekkin orvolle, huonoissa oloissa elävälle lapselle kuin alkaa tehtailemaan lapsia itse. Mutta eihän adoptiolapsi ole sama kuin biologinen lapsi?! Tässä nähdään tätä itsekkyyttä.
Erityisesti ärsyttää ne, jotka ovat valmiita hommaaman (biologisen) lapsen vaikka tässä ja heti, vaikka eivät välttämättä edes olisi vakiintuneessa parisuhteessa. (Kaksin aina parempi kuin yksin.) Monesti nämä ihmiset ovat myös suhteellisen nuoria. Jos joku teini hommaa lapsen, aivan varmasti tämän vanhemmat joutuvat osittain elättämään lapsenlapsensa, koska teinillä harvoin on vakituista tulonlähdettä. Lasta voidaan myös alkaa haluta jopa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Itsekkääksi lukisin myös sen, että halutaan se OMA lapsi, joka kantaa MINUN omia geenejäni. Kun otetaan huomioon sukurasitteet ja maapallon ylikansoitus, sanoisin, että lasten hankintaa tulisi ehkä miettiä kahdesti. Monikohan miettii, onko kannattavaa hommata lapsi, jos lähisuvussa on ties mitä sairauksia? Mukavaahan tietysti on, jos ne tulevat myös tälle lapsellekin!
Voidaan myös miettiä valtion talouden kannalta lasten hankintaa. Lapsilisät ovat pois valtiolta, mutta toisaalta uudet ihmisenalut ovat tulevaa työvoimaa. Tulen miettineeksi myös sitä, että niitä lapsia saatetaan hommata liukuhihnalta niin, että voi olla äitiyslomilla ja siten luistaa töistä. Toisaalta taas kantasuomalaiset luultavasti ovat melko homogeenistä väkeä, niin uusi veri voisi olla paikallaan - siis adoptio.
Periaatteessa voitaisiin kysyä, että onko lasten hankinta kaikkien oikeus? Toisaalta on ja toisaalta ei. Ne tunnolliset parit, jotka toivovat kovasti lasta, ovat suunnitelleet sitä monta vuotta, eivät saakaan lasta, kun taas ne, jotka vain ryyppäävät, tupakoivat, käyttävät huumeita, kuksauttavat kännissä jotakuta ja saavat lapsen, eivätkä nämä äidit edes viitsi lopettaa raskauden ajaksi päihteiden käyttöä. Tällaistäkin näkee, valitettavasti.
Vielä yksi asia. Hedelmöityshoidot. Periaatteessa näissähän ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta mitä jos hedelmättömyys on perinnöllistä? Mitä jos tämä alkaisikin yleistyä ja luonnollinen raskaaksi tuleminen alkaa vaikeutua? En ole kyllä yhtään perehtynyt tähän seikkaan, mutta tämmöistä olen tullut miettineeksi. Muutenkin tämä postaus oli tämmöinen vuodatus, piti jäsennellä vähän ajatuksia aiheesta.
