Chinchilla training videos

One of my friends have two chinchillas. I haven't really met any chinchillas before getting to know my friend's chins. They are so adorable, round and fatty looking animals. However, these animals are very alert to sounds and sudden movements. They are often a bit scared. You can't really force these small animals to do anything. This doesn't mean they aren't trainable. Training chins builds a bond between two species, a human and a chinchilla. A chin starts to trust since he gets a treat for doing something; it can't be that scary if you can get something nice.

My friend's chins have started to show some begging behavior for treats. I'd call this a good sign. They start to see a human as a nice thing. They even jump onto a leg or an arm. Sooner or later they could be more trainable through for example clicker training.

This post is primarily made for myself. I'm interested in these cute little things and I want to write my thoughts up a bit. I don't always want to search vids in Youtube every time or through a mile long bookmark list so I want to gather some good videos into this post that also gives inspiration in understanding animal behavior and how to modify it.

This video shows how to train a scared chinchilla. It sounds and looks a bit difficult at first, but changing behavior takes a lot of time. This is highly inspiring to me. There always can be some mistakes, but with positive reinforcement a person can't do much harm and this goes for all animals - including dogs.

Training a chin to roll on a tube. This might be a bit scaring to the animal but with treats he starts to trust. It is important to show to an animal the wanted behavior and reinforce it positively. Training should be step by step training, as it is in this video.

I'll list some videos in links. Probably needs updating later!
Training chinchilla to go through a tunnel
Training chinchilla to jump

Miten eläimiä tutkitaan?

On tullut huomattua, että moniin eläintenomistajiin, varsinkin koirienomistajiin, on pinttynyt tapa korostaa omaa kokemustaan ja jättää tutkimustulokset sivuun. Monet sanovat tieteen olevan täyttä paskaa mitä tulee elävien elontojen tutkimiseen. Tässä mennään jo heti metsään.

Kuinka moni tietää, miten tutkimusta oikeastaan tehdään?

Jos tiede on paskaa elävien olentojen kohdalla, kaikki, mitä tiedämme jo nykyään eläimistä ja ihmisistä, onkin paskaa? Psykologiset menetelmät eivät toimi esimerkiksi masennuksen hoitoon, koska tiede on paskaa? Onko fysiologiset muutoksetkin täyttä paskaa?

Miten tutkimusta tehdään:

• Valitaan aihe, jota halutaan tutkia, tyyliin, ”aiheuttaako ärsyke X reaktion Y”
• Etsitään taustatietoa aiheesta, vanhempia ja uudempia tutkimuksia, taustaolettamuksia jne, ja mitä tältä tutkimukselta haluttaisiin saada selville
• Metodien päättäminen. Käytöksen videointi on lähes välttämätöntä, että siihen voidaan perehtyä myöhemminkin. Fysiologisia muutoksia tutkittaessa käytetään vaikka sydänsähkökäyrää, kortisolin mittaamiseen virtsa- tai kuolanäytteitä
• Tutkimusasetelmien asettaminen, ympäristö
• Tutkittavien hommaaminen. Koirilla yleensä värvätään vapaaehtoisia omistajia osallistumaan tutkimukseen koirallaan; useita eri rotuja, uroksia, narttuja ja eri-ikäisiä. Otos on yleensä useita eläimiä, vaikkapa kolmesta yksilöstä satoihin
• Itse tutkimus
• Tulosten analysointi. Voidaanko vetää keskiarvoja jne
• Johtopäätökset. Tähän kuuluu myös tutkimuksen kriittinen analysointi; vertaileviin tutkimuksiin perehtyminen
• Tutkimusraporttiin tulee liittää myös kaikki lähteet toisista tutkimuksista
• Tutkimus tulee olla lopuksi vielä hyväksytty tiedeyhteisössä, ennen kuin sen voi julkaista

Tutkimusta tehtäessä tulee eläimen käyttäytymisessä tulee ottaa huomioon:

• eläimen luonnollinen liikkuminen (lauma, pareittain, yksin?)
• eläimen asentojen havainnointi
• rytmit: vaikuttaako ajankohta ja kausi käytökseen (päivä, yö? Kiima-aika?)
• käytökseen vaikuttaa ikä, sukupuoli ja aikaisemmat kokemukset (ihmiset usein unohtavat tämän, kun keskustellaan käyttäytymisestä)
• Havainnointiin voi myös vaikuttaa ihmisen läsnäolo. Luonnonvaraisia eläimiä tutkiessa tästä ei kuitenkaan ole pelkoa

Näissä puitteissa, onko elävistä olennoista tehdyt tutkimukset täyttä paskaa? Tottakai niihin tulee suhtautua kriittisesti, mutta uusimpien tutkimusten lukeminen auttaa tuomaan uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin, mitä useampi tutkimus päätyy suhteelliseen samaan tulokseen, voidaan olla suhteellisen luottavaisia siihen, että asia voi todellakin olla näin. Etologia ei ole niin lapsen kengissä kuin kuvitellaan. Itse asiassa eläimen käyttäytymisen tutkimista oli jo 1900-luvun alkupuolella, tuskin kuitenkaan ihan saman nimikkeen alla; onhan etologia kuitenkin biologiaan kuuluvaa.

Uusin etologian haara on neuroetologia. Aivojen toiminta kun on käyttäytymisen perusta. Onko aivojen tutkiminenkin paskaa? ;)

Monesti tuntuu siltä, että ihmiset keskivät tekosyitä sille, ettei noteeraa tutkimustuloksia. Omat kokemukset, ei ole aikaa, oma mielipide, jne. Monesti Cesarinkin jaksoissa omistajat valittavat, että koko elämän ajan ollut koiria talossa, mutta sitten tulee koira, jolla ongelmakäytöstä ja ollaan niin kädettömiä, eikä ymmärretä mitä tehdä. 

Fyysisen kurittaminen, huutaminen jne. on vain kulkemista siitä, missä aita on matalin. Käytöksen korjaamiseen kuluu aikaa ja valtavasti toistoja, se ei muutu viidessä minuutissa. Tällöin ihmiset ottavat usein käyttöön ”ei mulla oo aikaa, haluun vaan että tää tottelee nopeesti” -kortin. Jos ottaa lemmikin, tulisi kantaa vastuu siitä, jos sille tulee ongelmia, siihen tulee uhrata aikaa.  

Rangaistukseen perustuvasta koulutuksesta lisää

Edelliseen postaukseen kulutin reilusti aikaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, jotkin kohdat voisi jäsennellä paremmin. Kuitenkin, asiat on perusteltu suhteellisen hyvin, joten jätän tekstin muokkaamisen sikseen yhden kohdan lisäämistä lukuunottamatta. Asiasta voi kuitenkin kirjoittaa lisää, joten tässä keskityn youtubesta löytyvään videomateriaaliin. Tähänkin kului aika mukavasti aikaa.

http://www.youtube.com/watch?v=qXPkSZ7gBTk

Kyseessä ”luonnollisesti aggressiivinen” samojedi, jota Millan lähtee korjaamaan. Katselin videon ilman ääntä, jotta voin keskittyä enemmän eleisiin kuin sanoihin. Ihan ensimmäiseksi, koirat eivät luonnossa osoita suuria määriä aggressiota noin vain, taustalla on aina jokin syy. Dominanssikäytös on usein aggressiivisuudesta riippumatonta.

Tätä koiraa pidetään pienessä häkissä. Koska omistajien selitys koirasta on leikattu pois ja äänet ovat nollassa, pelkästä koirasta voidaan päätellä, että se on hyvin turhautunut olemaan häkissä. Voi olla, että sitä on pidetty pitkiä aikoja häkissä. Olen katsonut kyseisen jakson kokonaisuudessaan, mutten kuitenkaan muista omistajien tarinaa koirasta. Koira vaikuttaa olevan pelkoaggressiivinen, itse asiassa olen melko vakuuttunut siitä, että suurin osa aggressiivisesta ongelmakäyttäytymisestä juontaa juurensa pelkoon, jota omistajat eivät osaa korjata, päinvastoin he voimistavat käytöstä huomaamattaan ja lopputuloksena koira yrittää puolustaa itseään aggressiolla.

Häkissä oleva koira on kiihtynyt ja stressaantunut. Häntä heiluu, koira läähättää ja haukkuu. Koira näyttää haukkuvan ilman ärsykettäkin, eli kiihtyneisyys johtuu turhautumisesta. Kun Cesar tulee paikalle, koira kiihtyy entisestään. Se osoittaa kuitenkin uteliaisuuden merkkejä, mutta kehonkieli ei ole rentoa, vaan melko jännittynyttä. Koira nostaa toista etujalkaa usein, joka on yksi stressin indikaattori. Samaa tapaa koirat käyttävät myös rauhoittavana signaalina. Rauhoittava signaali perustuu siihen, että koirat näyttävät stressinsä näillä hienovaraisilla merkeillä osoittaakseen, etteivät tunne oloaan hyväksi tietyssä tilanteessa. Toiset koirat lukevat näitä hyvin ja usein jättävät ko. Koiran rauhaan ja/tai vastaavat signaaleihin näyttääkseen etteivät ole uhka toiselle.

Samojedi nostelee tassujaan hyvin usein, laittaa korvansa taakse, lipoo huuliaan, haukkuu, läähättää voimakkaasti. Cesar ei näytä kiinnittävän näihin seikkoihin yhtään huomiota. Päinvastoin, hän yrittää dominoida koiraa kumartumalla sen ylle. Eräs tärkeä seikka täytyy huomata; koira laittaa korvansa myös sivulle, joka usein kertoo pelosta. Cesar lähestyy häkkiä, ja koira näyttää taas uteliaalta. Se ei kuitenkaan lopeta haukkumista. Kun Cesar kävelee poispäin, koira näyttää haukkuvan lisää, tämän voisi ehkä selittää sillä, että kiihtynyt käytös ehkä ajaa kohteen pois. Tästähän on esim. remmirähjäyksessä kyse. Cesar tulee takaisin ja kumartuu häkin ylle. Koira näyttää hämmentyneeltä.

Seuraavaksi koira rupeaa tärisyttämään jalkaansa. Kyseessä on voimakas stressin merkki. Edelleen äänet on nollilla, joten en tiedä, mitä Cesar käytöksestä sanoo. Näyttää siltä, että hän vain sivuuttaa koko asian. Koira nostaa myös tassuaan ylös ja välttelee katsetta. Millan ottaa koiran ulos häkistä, koira alkaa pyöriä jaloissa; merkki turhautumisesta ja taitaapa koira vähän vältelläkin. Koira myös moittii kuristushihnaa, jonka Cesar laittoi sille kaulaan. No ei mikään ihmekkään, tämä ei kyllä selittelyjä kaipaa. Lopuksi koira läähätyksen lisäksi lipoo huuliaan, haukottelee ja nostaa tassuaan. Onko kyse rentoutumisesta, ottaen huomioon miten stressi ilmenee koirilla?

Noniin, nyt on sitten äänten vuoro.

Äänten ollessa päällä, huomataan haukussa korkea sointi. Koira myös murisee. Se on selvästi kiihtynyt, ei dominoiva. Cesarin kurottuessa häkin ylle, hän kertoo olevansa dominoiva ja käyttää häkkiä suojanaan, ettei koira pääse puremaan. Lisäksi hän sanoo rauhoittavansa näin koiraa. Rauhoittuuko koira? Näennäisesti kyllä, mutta koira on yhä hyvin stressaantunut. Millan selittää koiran tärisemisen sillä, että kyse on uuden minän selviytymisestä. Mitä? Ja sanoiko tämä mies myöhemmin, että koiran täytyy opetella tilanne hengityksen vaikeuttamisella? Oli miten oli, koira on edelleen hyvin jännittynyt ja epävarma.

Mitä tästä videonpätkästä jäi käteen? Pakko näyttää kaikelle kansalle, miten aggressiivista koiraa käsitellään dominoimalla ja rangaistuksella. Ja ihmiset tietenkin heti uskovat kaiken, minkä näkevät; koira näyttää rauhoittuneen. Stressi on kuitenkin yhä läsnä, mutta sitä ei huomioida.

http://www.youtube.com/watch?v=9iUeD4oxGLs

Minkä takia tämä koira on aggressiivinen? Kyse on nyt kristallinkirkkaasti pelkoaggressiosta. Koira on hyvin jäykkä ja jännittynyt, silmät pälyilevät ympärilleen. Kovakourainen käsittely voi usein vain pahentaa tilannetta. Tässäkin koira yrittää päästä tilanteesta pois hyökkäämällä. Koiraa on ilmeisesti pidetty autotallissa kymmenen kuukauden ajan. Aggressiivisuuden takia? Ei ole kyllä mikään ihme, jos aggressio vain lisääntyy autotallissa olon aikana.

Koiran silmistä näkee, että se on hyvin pelokas. Se myös läähättää ja nuolee huuliaan.Cesar sanoo, mitä enemmän se taistelee, sitä enemmän se purkaa tuota energiaa. Totta. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään toivottu tapa purkaa energiaa. Pelokas koira pakotetaan käsittelyyn ja sitä kautta luovuttamaan, mikä ei todellakaan ole tavoiteltavaa. Koira voi mennä opittuun avuttomuuteen. Stressaavasta koirasta voi tulla joko apaattinen tai hyperaktiivinen. Se voi kehittää stereotypioita ja muuta ongelmakäyttäytymistä. Usein koira voi myös tehdä ongelmakäytöstään ihmisen ollessa poissa, eli tilanne ei ole korjaantunut. Koira vain oppii olemaan ”kunnolla”, ihmisen, joka rankaisee, on läsnä; se siis pelkää saavansa rangaistuksen.

Ko. videossa oleva koira myös välttelee katsetta kääntämällä pään pois. Tämäkin on yksi stressin merkki. Koira ei missään vaiheessa ole rentounut, vaikka Millan niin sanookin, että tuo on parempi tila. Kuinka ollakaan, koira hyökkää. Ei ihme, jos koira hyökkää, kun kaikki, millä koira ilmaisee stressiään ja epämukavuuttaan ignoorataan täysin. Tässä vaiheessa Millan pakottaa koiran selättämällä kyljelleen. Se kamppailee, mutta hetken päästä luovuttaa. Millan jauhaa taas rentoutumisesta. Koiran silmistä näkee sen olevan yhä pelokas. Cesar taisi mainitakin, että haluaa koiran luovuttavan. Lopussa koira luovuttikin, mutta siitä huomaa sen edelleen olevan hyvin jännittynyt, eikä rentoutunut. Cesar vielä lopuksi sanoo tämän tuovan luottamusta. Ehei. Koira ehkä rupeaa tottelemaan, mutta rangaistuksen pelossa.

http://www.youtube.com/watch?v=cffj0vOBWsc

Nyt on kyllä taas sellainen kutina, että tämän italianvinttikoiran aggressio on peräisin pelosta. Jotain on tapahtunut tuon ja kultaisennoutajan välillä, sillä koira ei reagoinut muihin koiriin juuri mitenkään. Muistan katsoneeni jakson teeveestä, mutten taaskaan muista, mitä omistajat sanoivat koiran käytöksestä. Oliko kultainennoutaja hyökännyt italianvinttikoiran kimppuun? Oli miten oli, kyse on puolustautumisaggressiosta. Häntä heiluu epämääräisesti, korvat takana. Cesarin koskettaessa koiraa kylkeen haukkuun tulee korkeampi sävy joka vastaa ulinaa. Sattuiko koiraan? Koira ei kuitenkaan lopeta haukkumista. Loppupuolella nähdään taas koiran tärinä, joka kertoo stressistä. Kävelylyksessä voidaan huomata välttelykäyttäytymistä koiran yrittäessä päästä kaemmaksi.

Uudessa kohtaamisessa koira aloittaa haukkumisen taas. Cesar korjaa, koira kyyristelee ja välttelee. Häntä ei ole alhaalla rentona, vaan jäykkänä tietyssä asennossa, kuten pienemmällä aremmalla italianvinttikoiralla. Onko koira nyt korjattu kunnolla niin, että se rupeaa kunnioittamaan ja luottamaan omistajaansa?

http://www.youtube.com/watch?v=9oOm6P443FY

Tämä saksanpaimenkoira on hyvin turhautunut. Siitä selvästi huomaa, että sillä on liikaa energiaa, ja mitä sille tehdään? Teljetään se takapihalle pomppimaan aitaa vasten. Lisäksi pikkukoiraan totuttelua ei ole tehty kunnolla, omistaja kertoi toivovansa koiran tottuvan uuteen pikkukoiraan. Vaan miten kävikään, sakemanni hyökkäsi tämän kimppuun. Tämä voi johtua osittain voimakkaasta vietistä. Siitä huolimatta uuteen koiraan totuttelu, varsinkin jos kyseessä aikuinen koira, on tehtävä perusteellisesti. Asteittainen totuttelu ja positiivinen vahvistaminen on tässä oiva apuväline, tarvittaessa myös vastaehdollistaminen.

Omistajan puheesta voidaan päätellä, ettei koiraa ole paljoa sosiaalistettu ja ilmeisesti sitä on lyöty aikaisemmassa paikassa. Kolmijalkainen koira on kuvaustilanteessa hyvin epävarma eikä uskalla tulla lähellä vaan haukkuu kauempana. Sen yrittäessä tulla lähelle sakemanni tulee ja yrittää ilmeisesti näykkäistä koiraa, jolloin Millan reagoi siihen yrittämällä rauhoittamalla koiraa, mutta siitä näkee, että tämä on vain leikkiä sille. Sillähän on muutenkin aivan liikaa energiaa. Sakemanni kuitenkin haukottelee, joten tilanne on sille myös stressaava.

Epävarma koira menee pöydän alle saadakseen enemmän turvallisuudentunnetta. Nainen menee silittämään koiraa päästä. Mitä ihmettä tälläkin ihmisellä liikkuu päässä? Tällaisessa tilanteessa voi olla hyvin korkea mahdollisuus siihen, että koira alkaa murista tai se siirtyy suoraan puremiseen. Antaa koiran olla pöydän alla, ei sitä tarvitse ruveta sorkkimaan päähän.

Millanin korjatessa koiraa jalalla se hypähtää sivuun. Korvat takana, lipoo huuliaan. Koiran selätys on täydellinen epäonnistuminen. Koira ei opi tästä tilanteesta yhtään mitään. Se kyllä näyttää alistuvia eleitä voimakkaasti Millanin sitä käskyttäessä ja nuolee huuliaan useaan kertaan. Se myös vinkuu katsoessaan pikkukoiraan. Kyse ei siis suoranaisesti ole aggressiosta. Pelkkä juoksuliikunta ei välttämättä tyydytä tällaisen koiran tekemisen tarvetta. Koira tarvitsee monipuolista liikuntaa mieluiten epätasaisessa maastossa sekä aivotyöskentelyä, joka väsyttää koiraa henkisesti.

Cesar päättää vielä sakemannin koirakouluun. Kun tarkastelee tilannetta, voidaan huomata lähes jokaisella koiralla piikkipannat kaulassa tai vastaavasti täyskurra. Myöhemmin myös tälle sakemannillekin aletaan käyttää piikkipantaa. Piikki- tai sähköpannan käyttö sekä fyysinen rankaisu ei ole oikotie onneen. Näitä menetelmiä käyttävät yleensä ne, joilla ei ole aikaa tai halua perehtyä käyttäytymiseen kunnolla. Halutaan vain saada nopeita tuloksia keinolla millä hyvänsä. Ja koirahan näyttää tottelevan, niin mikäs siinä, kuitenkin sillä seurauksella, että mahdollisuus akuuttiin tai krooniseen stressiin on suuri.

Videon loppupuoliskolla on hyvin pelokas pikkukoira. Tässäkin omistajat kieltävät koiraa pissaamasta ja koskettelevat koiraa sen ollessa pelokas, ja vielä tuovat toisia koiria sen lähettyville. Tässä menetellään koiran kannalta hyvin stressaavasti. Paras tapa olisi asteittainen totuttelu ja koiran houkuttelu lelun tai namin avulla huomaamaan, ettei mitään pelättävää ole. Liikaa koskettelua tulee välttää. Tässä on vaarana pelkoaggressio.

http://www.youtube.com/watch?v=ZY-_vpo-Ayc

Koira hyökkää yllättäen Cesarin kimppuun. Ja tällä tietenkin täyskurra käytössä. 0:43 kohdassa huomataan selvästi kuinka koira aukoo suutaan saadakseen happea, kun sitä kuristetaan liikaa. Suun aukomista ja köhimistä muuten näkee koiranäyttelyissä tavattoman usein. Millan selättää koiran, mutta näyttääkö se rauhalliselta ja rentoutuneelta?

http://www.youtube.com/watch?v=Jby0OQyv_I8

Näköjään Cesar osaa käyttää positiivista vahvistamista. Miksei hän käytä tätä tekniikkaa niihin, jotka eivät halua kävellä vierellä? Liian vaikeaa, koiraahan ei tulisi lahjoa nameilla! Ja tässäkin Millan puhuu itsensä pussiin.

Videoita koiran stressin merkeistä ja muista signaaleista

http://www.youtube.com/watch?v=A_7dl4c-IrM

http://www.youtube.com/watch?v=K50nCx5XMn4

http://www.youtube.com/watch?v=ztRHoH-OiUQ

http://www.youtube.com/watch?v=Fq1LdD4MJnk Hyvä video näyttämään, miten pelokkaasta koirasta voi tulla aggressiivinen

http://www.youtube.com/watch?v=071PrsBKfGg

http://www.youtube.com/watch?v=FLrgtR9U6Z8

http://www.youtube.com/watch?v=9soYtIld_Qk Hyvä esimerkki siitä, miten pieniä koiran eleet ovat ja miten ne voivat nopeasti voimistua

Ja vielä loppuun lisää tutkimuksia ja muuta sellaista. Allaolevassa listassa myös hevosiin liittyviä tutkimuksia, sillä näitä kahta eläinlajia usein koulutetaan suhteellisen samalla tavalla, rangaistuksilla. Ehkä pitäisi kirjoittaa erikseen hevosten koulutuksesta joskus.

Negatiivinen vs. positiivinen vahvistaminen hevosilla

Tässä huomataan positiivisella vahvistamisella koulutettujen ponien olevan aktiivisempia ja rohkeampia ja niiden sydämensyke on nopeampi, johtuen korkeasta motivaatiosta. Pätee aikalailla myös muihinkin eläimiin, kuten tässä videossa voidaan nähdä.

Voiko käyttötarkoitus olla syykäytöshäiriöihin hevosilla?

Käytökselliset, kortisolin lisääntymisen ja sydämensykkeen reaktiot ärsykkeisiin koirilla

Sähköpannan käytöstä koirankoulutuksessa

Hyökkäävien ja ei-hyökkäävien koulutusmetodien vaikutus koirilla

Koirat ovat herkkiä ihmisen läsnäolon vaikutukseen

Koirankoulutusmetodit: niiden käyttö, tehokkuus, vaikutus käyttäytymiseen ja hyvinvointiin

Positiivinen vs. negatiivinen vahvistaminen koirilla

Koulutusmenetelmät hevosilla

Tutkimusta Natural Horsemanship- menetelmästä

Tutkimus rollkurin vaikutuksesta hevoseen

Koulutustavan ja epätoivotun käytöksen ilmentymisen suhde koirilla

Koulutustapojen erot armeijakoirien koulutuksessa

Lisää sähköpannan käytöstä

Lisää sähköpannan käytöstä 2

Aggressiivisen käytöksen muuttaminen koirilla

Aggressiivisen käytöksen muuttaminen koirilla 2 huomaa että tässä ei käytetty fyysisiä rangaistuksia tai muutakaan pakotetta

Yhdysvaltalainen artikkeli eläinlääkäreille eläinten kaltoinkohtelun huomaamiseen ja siihen puuttumiseen

Yleisimmät väitteet rangaistukseen perustuvan koirankoulutuksen puolesta

Tämä meksikolainen herrasmies Cesar Millan taitaa olla koirankoulutusmaailman kuuma peruna jo vuosia. Puolesta ja vastaan- keskustelu jatkuu ja jatkuu, samat väitteet jatkuvat tässä ainaisessa oravanpyörässä. Tässä olen kerännyt vähän tyypillisiä väitteitä rangaistukseen perustuvan menetelmän puolesta, jota mm. Millan käyttää.

1. ”Onko sulla koskaan ollut aggressiivista koiraa? Kyllä Millan tietää mitä tekee. Ei aggressiivisiin koiriin mitkään namit auta.”
2. ”Oot vaan kateellinen, kun Millan saa ison koiralauman toimimaan moitteetta.”
3. ”Kyllä Cesarin tapa kouluttaa toimii, eihän noikaan enää oo aggressiivisia ja tottelee hyvin.”
4. ”Namien antaminen ja niiden avulla koulutus on vaan koiran lahjomista. Kyllä koiran pitää totella ilman palkkiota.”
5. ”No näytäpä niitä tieteellisiä tutkimuksia dominoinnista ja aggressiivisuudesta.”
6. ”Ei siinä mitkään namit auta, jos koira tulee ja yrittää hyökätä.”
7. ”Ei ne akateemikot tiedä mitään koirien käyttäytymisestä. Eihän niillä varmaan edes ole omaa koiraa.”
8. ”Cesar Millan on kouluttanut koiria yli 20 vuotta. Kyllä hän tietää mitä tekee. Ei siinä mitään alan koulutusta tarvita, kokemus ratkaisee.”
9. ”Cesar on koirapsykologi, eikä mikään koirakouluttaja.”
10. ”Lue ne Cesarin kirjat, niin tietäisit vähän enemmän, mistä yrität puhua.”
11. ”Älä linkittele mitään artikkeleita vaan kerro itse asiasta.”
12. ”Meillä ei koira ole kiinnostunut nameista, joten palkkaus on mahdotonta.”
13. "Ei sähköpannan tai piikkipannan käytössä ole mitään väärää, kun ne on hyväksyttyjä välineitä Yhdysvalloissa."

Ja tässä vähän selityksiä näihin väitteisiin.

1. Se, onko omistanut aggressiivisen koiran, ei välttämättä merkkaa yhtään mitään. Tärkeintä on eläinten käyttäytymisen mekanismien ymmärtäminen. Tähän ei riitä pelkkä ”olen kyllä nähnyt tätä ja tätä, kyllä minä tiedän” -ajattelu, vaan tälle pitää olla tieteellinen perusta. Jos asiaan on vähänkin perehtynyt enemmän, tietää, mitä positiivinen vahvistaminen parhaimmillaan on ja miten sitä tulisi käyttää. 
   Eläinten oppiminen on käytännössä sama kaikilla lajeilla – koira ei siinä ole poikkeus. 
   
   
   Totuus on se, että koiran koulutus vie aikaa ja vaivaa, se ei käy sanomalla tsssht ja näpäyttämällä koiraa jalalla munuaisiin. Rankaisuun perustuva koulutus on aikansa elänyt ja aiheuttaa ”parhaimmillaan” eläimelle turhaa stressiä ja opitun avuttomuuden tilan. Opittua avuttomuuttakin vähätellään niin paljon, ettei sitä koskaan tapahdu. Jos koiran selättää, ja se rimpuilee vastaan, mutta pitää sitä maassa niin kauan, kunnes rauhoittuu, ja kun päästää irti, se pysyy maassa. Tässä on vaarana opitun avuttomuuden tila.
   
   Rankaisu ei opeta eläimelle yhtään mitään. Se ei opi, mitä sen tulisi tehdä. Toki eläin voi lopettaa tietyn käyttäytymismallin, mutta se voi joko lopettaa sen, koska se voi pelätä tulevaa rankaisua, josta voi pahimmillaan seurata se, että eläin menettää oma-aloittuisuuden, se ei uskalla tehdä mitään, sillä rangaistuis voi seurata jostakin. Eläin voi myös purkaa ongelmakäyttäytymisensä jollakin toisella tavalla. Parhaimmillaan niin sanotun ongelmakäyttäytymisen saa pois pureutumalla käyttäytymisen syy-seuraus-suhteeseen.
   
   
   Aggression taustalla voi olla monia eri asioita. Yleinen harhakäsitys esimerkiksi remmirähjäykselle on se, että koira yrittää suojella omistajaansa, koska se luulee olevansa laumanjohtaja. Näin ei ole. Koira määrittelee ohikulkevan asian asteikolla uhka – ystävä. Se ei mieti omistajaansa, vaan itseään. Kyse on niinkin alkukantaisesta asiasta kun selviytymisestä. Hyökkäys on paras puolustus, niinhän? Aggressioon voi liittyä trauma menneisyydestä, jota koira ei tietenkään osaa käsitellä. Se voi yhdistää tietyn äänen tai asian pelkoon, jolloin syntyy aggressio. Puutteellinen sosiaalistaminen pentuaikana voi olla myös yksi syy käytökseen.
   
   
    Luonnossa harvoin esiintyy aggressiivisuutta koirilla tai susilla. Syy lemmikin aggressioon on yleensä omistajassa ja muissa kanssaeläjissä. Omistaja voi tietämättään lisätä aggressiota rankaisemalla tai jollain muulla tavalla. Toisaalta koira voi traumatisoitua toisesta koirasta ja tulla näin koira-aggressiiviseksi, samalla periaatteella muukin aggressio syntyy. Koiran käytös voi muuttua hyvin pienestä asiasta, eikä ihminen sitä välttämättä huomaa. Esimerkkinä murinasta rankaiseminen. Murinasta ei tulisi koskaan rangaista. Koira on epävarma tai pelokas ja ilmoittaa muille murinallaan, että haluaa olla rauhassa. Tästä rankaiseminen johtaa siihen, että koira jättää murinan, ja siirtyy suoraan puremiseen.
   
   
   Positiiviseen vahvistamiseen liittyvä koulutus perustuu siihen, että palkkio annetaan ennen kuin koira ehtii reagoida aggressiivisesti. Tässä on se ydin. Jos koira ehtii reagoida, annetaan koiran rauhoittua, eli viedään koira kauemmaksi aggression kohteesta. Koira ehdollistuu esimerkiksi koira-aggressiossa siihen, että toiseen koiraan katsominen → palkkio → ei uhka. Rankaisussa kaivetaan se aggressio esiin, jolloin vaarana voi olla koiran ehdollistuminen siihen, että toiseen koiraan katsominen tuottaa kipua, jolloin aggressio voi pahentua entisestään.
   
   
   Palkkion saaminen aktivoi limbisen järjestelmän aivoissa, joka tuottaa mielihyvää. Vastaavasti se aktivoituu kivusta, pelosta jne. Se, mitä koira näkee, kuulee tai haistaa, prosessoidaan aivoissa ensin hypotalamuksessa. Mikäli ärsyke tuottaa voimakkaan pako/pelkoreaktion tms, se kulkeutuu suoraan mantelitumakkeeseen, jonka ansiosta koira pystyy reagoimaan äärimmäisen nopeasti ärsykkeeseen. Normaalisti ärsyke prosessoitaisiin hypotalamuksen jälkeen aivokuoressa, joka vie enemmän aikaa. Tällöin omistajallakin on aikaa tuottaa reaktio koirassa. Tämäkin puolestapuhuu ajoitusta – jos koira ehtii reagoida voimakkaasti johonkin, on liian myöhäistä alkaa palkkaamaan. Monet ihmiset väittävät, ettei positiivinen vahvistaminen toimi heidän koirallaan. Tässä vaiheessa tulisi ehkä katsoa itseään peiliin – vaaditko koiralta liikaa liian lyhyessä ajassa tai yritätkö palkata sitä liian myöhään?
   
   
2. Miksi ihmeessä pitäisi olla kateellinen? Mihin tämäkin pitäisi perustua? Mielummin olisin kateellinen niille, jotka kouluttavat koiriaan ilman hapettamista, floodingia, selättämistä, munuaisiin ”koskemista”, niskavilloista kiinni ottamista tai ylipäätään sitä, että koiraa tulisi dominoida kaikissa tilanteissa, ettei se vain kipua arvoasteikolla ylemmäs. Dominoivuus ei ole osa koiran persoonallisuutta ja se vaihtelee eri tilanteissa. Luonnossa aggressio ei liity dominoivuuteen. 
   
   
   Ihmisen ei tarvitse yrittää käyttäytyä käyttäen dominoivia eleitä tai fyysistä rankaisua. Ihmisen tulisi kohdella koiraansa kuin parasta ystäväänsä, ei kuin pahinta vihollistaan. Sama koskee muitakin lemmikki- tai tuotantoeläimiä tai vaikka eläintarhan eläimiä. Eräässä Koirakuiskaaja- jaksossa Cesar kertoo, että eläinten maailma on mustavalkoinen; on vain joko dominoivia tai alistuvia eläimiä. Kaikki, mitä eläin tekee, perustuu siis näihin kahteen, tämän meksikolaisen mukaan.
   
   
   Millan myös väittää joissakin jaksoissa, että koira, joka jahtaa liikkuvaa valoa lattialla, yrittää dominoida valoa, ja kissa, joka sähisee koiralle, dominoi koiraa. Onko todellakin näin? Eikö kissan sähinä ole vähän sama kuin koiran murina, tapa ilmoittaa, että haluan olla rauhassa? Jos Millanin tapa ymmärtää koiraa on totta, tämän tavan pitäisi toimia kaikille eläimille. Menehän siitä dominoimaan lintujasi, kanejasi, kissaasi tai vaikkapa hevostasi! Koulutetaanko delfiinejä, miekkavalaita, tiikereitä tai leijonia dominointiin perustuvalla tekniikalla? Ei. Eläimen todellista luottamusta et saa rankaisulla ja dominoinnilla.
   
   
3. Tottakai tällainen koulutustapa voi toimia. Mitä alistetumpi koira, sitä iloisemmalta se näyttää; niillä on tarve mielistellä. Mielistely voi johtua siitä, että koira pelkää tulevaa rangaistusta ja yrittää näin estää sen. Monien Cesarin tapojen toimivuus johtuu siitä, että koira on tapaeläin. Se tottuu tiettyihin rutiineihin, esimerkiksi siihen, että kun ovi avautuu, pitää istua. Tällä ei ole mitään tekemistä laumanjohtajuuden kanssa. Aggressiivisiin tapauksiin käytetyt tavat voivat kuitenkin saada aikaan koiran, joka tottelee pelon vallassa. Vastaavasti koira voi mennä opittuun avuttomuuteen. Ei ole kovin eettistä kouluttaa eläin luovuttamaan. Ja kuten tuli sanotuksi, alistettu koira näyttää iloiselta. 
   
   
   Kaiken kukkuraksi Cesar ei kiinnitä yhtään huomiota mahdolliseen stressiin, kun näitä tapoja käytetään. Stressin näkyminen ja niin sanottujen rauhoittavien signaalien käyttö on tälle miehelle aivan utopiaa, lieneekö koskaan kuullutkaan asiasta. Millan selittää koiran tärinän sillä, että paha energia pääsee vihdoin poistumaan koirasta. Kyseessä kuitenkin on äärimmäinen stressireaktio. Jos koira on liian stressaantunut, se ei pysty oppimaan. 
   
   
   Eräässä tapauksessa oli ruoka-aggressiivinen labradori, josta Cesar sanoi sen olevan nyt rentoutunut koiran käydessä makuulle, sen jälkeen kun mies oli tökännyt koiraa kaulaan. Vaan miten kävikään – koira puri Cesaria käteen. Millan sanoi tähän, ettei ollut varautunut tällaiseen. Se siitä koiran lukemisesta. Tapauksen jälkeen omistajat sanoivat koiran aggression pahentuneen, jolloin Millan päätti ottaa koiran mukaansa. Tapa, jolla Cesar ”sai” koiran jättämään aggressiivisuutensa, ei ollut kovin mielekäs. Tämänkin olisi voinut selvittää positiivisella menetelmällä ilman fyysista rankaisua. Cesarin kouluttama koira oppi pikemminkin pelkäämään ihmisen kättä ruokakupilla. Ruoka-aggressiokin usein liittyy siihen, että koiralla on liian nälkä.
   
   
4. Eläin ei ymmärrä käsitettä lahjominen, joten tämäkin on vain ihmisen ajatusten tuotetta. Miksi koiran ylipäätään tulisi totella ilman vastinetta? Emme mekään käy töissä ilmaiseksi.
   Positiivisella koulutuksella tehdään vähemmän hallaa koiralle mikäli kaikki ei sujukaan. Aivot niin ihmisellä kuin koirallakin on plastisia, joten ne pystyvät suhteellisen nopeasti mukautumaan uusiin käytösmalleihin. Delfiinit ovat erittäin älykkäitä eläimiä, ihan niinkuin koirat, ja elelevät laumoissa. Tulisiko näitäkin opettaa dominanssiin perustuvalla koulutuksella? Mikä saa eläimen tottelemaan nopeasti ja ilolla? Se, että se saa palkkion tekemästään työstä. On tutkittu, että koirat, joita on opetettu positiivisilla menetelmillä, tottelevat nopeammin ja iloisemmin kuin koirat, joita on opetettu perinteisellä menetelmällä, juurikin tällä dominanssiin perustuvalla menetelmällä.
   
   
5. Tämäkin vastaväite on hyvin ristiriitainen. Ihmiset haluavat linkkejä tai kirjojen yms. nimiä, missä aihetta on tieteellisesti tutkittu. Kun sitten näitä antaa, ihmiset eivät jaksakkaan niitä lukea ja ovat heti puolustuskannalla, että ”täähän on täyttä soopaa, ei tää voi olla näin”. Toinen asia mihin törmätään, on se, että tutkimukset ovat lähes aina englanniksi, joten kielimuurin takia tekstejä ei edes viitsitä katsoakaan.
   
   
6. Tässäkin vaiheessa unohdetaan se, että äärimmäisessä tositilanteessa et todellakaan kerkeä ottamaan sitä naksutinta ja namia taskusta, vaan omistajan tehtävä on pitää oma koira turvassa, tai mikäli on liikkeellä yksin, niin pitää irti oleva koira kaukana. Tällaisia tilanteita ei tulisi tapahtua. Vastuu on koiran omistajalla. Jos koira näyttää pieniäkin epäröinnön tai pelon merkkejä kohdatessaan toisia koiria tai ihmisiä, tulee se välittömästi ehdollistaa uudelleen. Arvaamatonta koiraa ei tule pitää vapaana. 
   Aggressiivisen koiran koulutuksessa termi vastaehdollistaminen näyttää menevän kuuroille korville. Siihen ei haluta uskoa. Ainoastaan rankaiseminen tulisi kyseeseen. Koiran luottamus tulee ansaita eikä se tapahdu hetkessä, dominointiin ja rankaisuun perustuva menetelmä ei todellakaan auta asiaa. Jokainen lenkki tai tilanne, missä koira reagoi epätoivotulla tavalla, on oiva koulutustilanne, eikä niitä tule sivuuttaa. Kuitenkin, jos sattuu käymään niin, että koira livahtaa avoimesta ovesta pihalle ja käy jonkun kimppuun, täytyy reagoida nopeasti, että selviäisi mahdollisimman vähäisellä kontaktilla koiraan. Tässäkään tilanteessa kyse ei ole laumanjohtajuudesta. Jotta saisi pysyvän muutoksen aikaan, toistoja tulee tehdä paljon lyhyissä pätkissä, ettei koira ylikuormitu. Tärkeää myöskin on se, kuten mainittu, ettei koira ehdi reagoida.
   
   
7. Monilla akateemikoilla on oma koira. Monesti tieteelliset tutkijat lytätään kaivon perälle asti vain sen takia, ettei heillä ole käytännön kokemusta. He eivät välttämättä olekaan kouluttajia, vaan he yrittävät saada selville, miten eläimet käyttäytyvät eri tilanteissa, mikä käyttäytymiseen vaikuttaa ja miten eläin oppii. Koiran ja ihmisen välistä suhdetta on tutkittu suhteellisen paljon; koiralle on luontaista ottaa kontaktia ihmiseen, toisin kuin sudella. Tiede on oiva apuväline oikeanlaiseen eläinten käsittelyyn ja niiden koulutukseen. Monet vastustavat positiivisia menetelmiä sillä, että tiede uudistuu ja uusia tutkimuksia tehdään, että ne, jossa väitetään, ettei koiraa tarviste kouluttaa laumanjohtajuuteen perustuvalla menetelmällä, ei olisikaan päteviä. Niinhän tiede uudistaakin itse itseään, kun tietoa saadaan lisää. Nämä dominointiin ja johtajuuteen liittyvät menetelmät juontavat juurensa monien vuosien taakse, näin ollen tiede on uudistanut itseään ja jättänyt nämä asiat sikseen. Ei ole mitään syytä mennä takapakkia, varsinkaan nyt, kun eläinten käyttäytymisestä tiedetään enemmän.
   
   
8. Cesar perustaa menetelmänsä omiin näkemyksiinsä, joilla ei ole tieteellistä pohjaa. Toki koira tarvitsee jokapäiväistä liikuntaa ja niin edelleen, mutta sen pitäisi olla jo itsestäänselvyys, ei tähän pitäisi mitään Millaneita tarvita. Cesar on ottanut oppinsa tarkkailemalla villiintyneitä koiria Meksikossa. Tässäkin hän on tehnyt omat johtopäätöksensä eläinten käyttäytymisestä. Monen vuoden kokemus ei välttämättä ole mitään, jos pohjalla ei ole kunnon tietoa. Monilla ihmisillä voi olla vuosien kokemus koirista, vailla pienintäkään hajua tieteellisistä tutkimuksista. Eläinlääkäritkään eivät välttämättä tiedä eläinten käyttäytymisestä paljoakaan, heidän koulutuksensa keskittyy pääasiassa eläinten terveyden hoitoon. Olisi ehdottoman tärkeää saada koirankoulutuksesta sellainen, että vain tutkinnon saaneet voivat kouluttaa. Näin voitaisiin karsia ne, jotka perustavat koulutustapansa mutuun. Eläinten koulutusta kuitenkin voi opiskella Suomessa, mutta ala on melko vähäpätöinen eikä siihen kiinnitetä paljoa huomiota. Kouluttajaksi kun pääsee ilman tutkintoa. Eivät psykologitkaan pääse tekemään töitä ilman tutkintoa.
   
   
9. Et voi kutsua itseäsi psykologiksi, jos sinulla ei ole psykologin koulutusta. Kaiken kukkuraksi kaikenlainen koiran käytöksen muokkaaminen ON kouluttamista, eli Millan on koirakouluttaja. Itse en veisi omaa lemmikkiäni sellaiselle, joka tituleeraa itseään koirapsykologiksi vailla mitään koulutusta asiaan. Mikäli kouluttajalla on omat kotisivut, olisi tärkeää, että ko. Henkilön CV olisi laitettu sivuille. Sieltä voi jokainen käydä itse katsomassa, mihin ko. Henkilön opit perustuvat vai perustuvatko mihinkään. Jos Cesar on niin mullistava kouluttaja, miksei hän osallistu alan seminaareihin ja tutkimuksiin? Toisin kuin Cesar, esimerkiksi Anders Hallgren on opiskellut psykologiaa yliopistossa, mutta hän keskittyy enemmänkin koiriin kuin ihmisiin, joten häntä voitaisiinkin sanoa ihan oikeaksi koirapsykologiksi. Hänellä on yli 40 vuoden kokemus eikä häntä ole koskaan purtu. Kokemus perustuu Hallgrenillä tietotaitoon, ei mutuun. Tutkijat ja alan koulutuksen saaneet eivät yleensä pidä meteliä itsestään. Näin ollen tietoa ei välttämättä ole helppo saada, mutta jos omaa vähän viitsimystä asiaan, niin kyllä sitä löytyy paljonkin.
   
   
10. Ensinnäkin, olen itse lukenut kaikki suomennetut Cesarin kirjat eivätkä ne minua vakuuta alkuunkaan. On turha tulla kirja-asiasta vänkäämään, varsinkin jos on ne jo lukenut moneen otteeseen. Kun kirjojen lähdeluetteloita selaa, huomaa, etteivät ne perustu nykytietoon. Cesar tykkää käyttää lähteenään Bruce Folgen kirjoja, joka kuitenkaan ei ole eläinten käyttäytymisen tutkija vaan eläinlääkäri. Bruce Folge perustaa tietämyksensä juurikin tähän vanhaan laumanjohtajaperiaatteeseen, joten henkilön kirjat ovat ihanteellisia Cesarille.
    
    
11. Taas yksi ristiriita – juurihan niitä artikkeleita sun muita käskettiin linkittämään? Nyt ei sitten nekään enää kelpaa vaan pitäisi itse selittää asiat. Onko kyse nyt taas siitä, ettei osata englantia tarpeeksi hyvin? Ja mitä se hyödyttäisi, jos asian selittää suomeksi kun asenne on se, että Cesar on oikeassa, tutkijat eivät?
    
    
12. Monia koiria ei välttämättä kiinnosta namit niin paljoa. Syöminen on kuitenkin tärkeä elinehto, joten koira ei välttämättä ole kiinnostunut nameista siksi, ettei sillä ole nälkä, tai etteivät ne ole tarpeeksi houkuttelevia. Palkkion tulee olla tavoiteltava asia. Koiran saamaa ruoka-annosta voi tarpeen tulleen pienentää tai syöttää koiran päivittäinen ruoka-annos koulutuksen yhteydessä, eli heittää ruokakuppi menemään. Näin koiran täytyy ansaita ruokansa oikeasti.
    
13. Lukuisat tutkimukset antavat näyttöä siitä, että koira kokee stressiä ja mahdollisesti myös pelkoa ja kipua kun näitä jompaakumpaa välinettä käytetään. Jos jokin väline on sallittu se ei välttämättä kerro mitään sen eettisyydestä tai siitä aiheuttaako se eläimelle turhaa stressiä.

No niin, nyt on tämäkin kirjoitettu. Aikaa kului rutkasti tämän kirjoittamiseen, joten jos aiot mielessäsi kritisoida, ole hyvä ja tee ensin taustatutkimusta asiasta. Voit lisäksi tarkastaa alla olevan linkkilistauksen. 

Artikkeli ns. korkeusdominanssista papukaijoilla

Papukaijan käyttäytymisen anatomia

Dominanssikamppailu linnuilla: faktaa vai fiktiota?

Dominanssi vs. johtajuus koirilla (ei tiukka laumanjohtajuus)

Dominanssi vs. kuriton käytös koirilla ja muilla eläimillä

Tiivistelmä villinä elävien koirien sosiaalisen käyttäytymisen tutkimuksesta

Ympäristön aiheuttaman stressin merkit hormonaalisesti ja käytöksellisesti koirilla

Tutkimus koiran reaktiosta tuntemattoman ihmisen lähestyessä

Koirapsykologi Anders Hallgrenin kotisivut

Eläinlääketieteen tohtorin ja eläinten käyttäytymistieteen maisterin Sophia Yinin kotisivut

Tutkimus koiran kontaktista ”Osaako koira lukea mieltäsi?”

Tutkimus dominanssista villeillä koirilla, miten ikä, sukupuoli ja kilpailu vaikuttavat asiaan

Otteita kirjasta Dominanssi koirilla:faktaa vai fiktiota?

Artikkeli Dominanssi kesykoirilla – hyödyllinen käsite vai paha tapa?

Leikin, dominanssin ja kiintymyksen ulottuvuudet koiran ja ihmisen välisissä suhteissa

Asiaa koiran aivoista

Tässä lisäksi hieno esimerkki koirankouluttajasta, joka mielellään ammentaa tietouttaan (videon loppupuoliskolla)

Lukemista kirjoista:

Kaikki Anders Hallgrenin kirjat

Ádám Miklósi: Dog behaviour, evolution and cognition

Alexandra Horowitz: Koiran mieli

Tuire Kaimion kirjat