Opiskelun ja työn hullutus

On tehnyt mieli tiivistää vähän ajatuksia opiskelusta ja työnteosta ihan konkreettisena tekstinä "paperille" jo pitemmän aikaa, joten teenpäs sen tässä nyt  pikaisesti.

Näin nuorena opiskelijana sitä löytyy jos jonkinmoista unelma-alaa. Suoritan para-aikaa medianomin opintoihin liittyvää työharjoittelua, ja pidän tästä kovasti. Toki ala on monipuolinen, ja kaikki ei välttämättä ole niin miellyttävää, mutta kuitenkin. Monipuolisuus kuitenkin aina plussaa. Ongelmana on ylitarjonta. Alan opiskelupaikkojahan on jatkuvasti vähennetty, eikä suotta. Työnhakijalta - jopa työharjoittelijalta - vaaditaan hyvin paljon. Halutaan priimaa, ja hyvät ne paikat sitten saavat. Keskitason tyypit ja sitä "huonommat" jäävät nuolemaan näppejään. Itselläni vähän kalvaa myös tämä ajatus, että mitä jos valmistun tässä työttömäksi. Toki suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja nuoret valtaavat alaa, mutta kun... on niitä minua paljon parempiakin yksilöitä!

Samat ajatukset pyörivät myös näissä unelma-ammateissani. Haluaisin kovasti opiskella biologiaa nykyisten opintojen päätyttyä, että jos saisin niitä töitä sitten ja opiskelisin tätä aluksi avoimessa, myöhemmin hakien yliopistoon. Tälläkin alalla näyttäisi olevan vielä enemmän ylitarjontaa kuin viestinnässä/graafisessa suunnittelussa. Biologian osa-alueista evoluutiobiologia, genetiikka, neurotiede ja etologia ovat eniten lähellä sydäntä, mutta mites pääset tutkijaksi? Suomessa tuskin pääsee mihinkään, ja ulkomaille muutossa aina ne omat vaikeudet. Kaiken kukkuraksi tulisi olla tyyliin Einsteinin luokkaa, että edes pääsisi johonkin... Paleontologia on ollut unelmaduunina jo vuodesta 1999 suurinpiirtein, mutta mahdollisuudet tällä alalla vieläkin olemattomammat, lisäksi koulutusta Suomesta ei taida enää saada.

Lisäksi takaraivossa on alkanut viime aikoina vähän kutkuttamaan valjassepän ja klinikkaeläinhoitajan ammatit. Työllisyys? Palkka??? Kovasti toitotetaan nuorille hakea opiskelemaan aloja, joista saa varmasti töitä, kuten esim. terveydenhoitoala ja vanhustyö. Vaan miten käykään, kun kunnilla ei ole varaa palkata lisää hoitajia? Tarvetta tietenkin olisi vaikka muille jaettavaksi, mutta se raha. Oravanpyörä on valmis. Sekin vielä että mua ei ole ikinä kiinnostanut työskennellä terveydenhoitoalalla tai millään vastaavalla ja alalla työskenteleminen mulle olis varmaan henkistä tappoa. Että silleen... Katotaan nyt, miten tulevaisuudessa käy. Toivottavasti nyt saisin edes töitä tältä nykyiseltä alalta ensitöikseen.

Miten eläimiä tutkitaan?

On tullut huomattua, että moniin eläintenomistajiin, varsinkin koirienomistajiin, on pinttynyt tapa korostaa omaa kokemustaan ja jättää tutkimustulokset sivuun. Monet sanovat tieteen olevan täyttä paskaa mitä tulee elävien elontojen tutkimiseen. Tässä mennään jo heti metsään.

Kuinka moni tietää, miten tutkimusta oikeastaan tehdään?

Jos tiede on paskaa elävien olentojen kohdalla, kaikki, mitä tiedämme jo nykyään eläimistä ja ihmisistä, onkin paskaa? Psykologiset menetelmät eivät toimi esimerkiksi masennuksen hoitoon, koska tiede on paskaa? Onko fysiologiset muutoksetkin täyttä paskaa?

Miten tutkimusta tehdään:

• Valitaan aihe, jota halutaan tutkia, tyyliin, ”aiheuttaako ärsyke X reaktion Y”
• Etsitään taustatietoa aiheesta, vanhempia ja uudempia tutkimuksia, taustaolettamuksia jne, ja mitä tältä tutkimukselta haluttaisiin saada selville
• Metodien päättäminen. Käytöksen videointi on lähes välttämätöntä, että siihen voidaan perehtyä myöhemminkin. Fysiologisia muutoksia tutkittaessa käytetään vaikka sydänsähkökäyrää, kortisolin mittaamiseen virtsa- tai kuolanäytteitä
• Tutkimusasetelmien asettaminen, ympäristö
• Tutkittavien hommaaminen. Koirilla yleensä värvätään vapaaehtoisia omistajia osallistumaan tutkimukseen koirallaan; useita eri rotuja, uroksia, narttuja ja eri-ikäisiä. Otos on yleensä useita eläimiä, vaikkapa kolmesta yksilöstä satoihin
• Itse tutkimus
• Tulosten analysointi. Voidaanko vetää keskiarvoja jne
• Johtopäätökset. Tähän kuuluu myös tutkimuksen kriittinen analysointi; vertaileviin tutkimuksiin perehtyminen
• Tutkimusraporttiin tulee liittää myös kaikki lähteet toisista tutkimuksista
• Tutkimus tulee olla lopuksi vielä hyväksytty tiedeyhteisössä, ennen kuin sen voi julkaista

Tutkimusta tehtäessä tulee eläimen käyttäytymisessä tulee ottaa huomioon:

• eläimen luonnollinen liikkuminen (lauma, pareittain, yksin?)
• eläimen asentojen havainnointi
• rytmit: vaikuttaako ajankohta ja kausi käytökseen (päivä, yö? Kiima-aika?)
• käytökseen vaikuttaa ikä, sukupuoli ja aikaisemmat kokemukset (ihmiset usein unohtavat tämän, kun keskustellaan käyttäytymisestä)
• Havainnointiin voi myös vaikuttaa ihmisen läsnäolo. Luonnonvaraisia eläimiä tutkiessa tästä ei kuitenkaan ole pelkoa

Näissä puitteissa, onko elävistä olennoista tehdyt tutkimukset täyttä paskaa? Tottakai niihin tulee suhtautua kriittisesti, mutta uusimpien tutkimusten lukeminen auttaa tuomaan uusia näkökulmia asioihin. Kuitenkin, mitä useampi tutkimus päätyy suhteelliseen samaan tulokseen, voidaan olla suhteellisen luottavaisia siihen, että asia voi todellakin olla näin. Etologia ei ole niin lapsen kengissä kuin kuvitellaan. Itse asiassa eläimen käyttäytymisen tutkimista oli jo 1900-luvun alkupuolella, tuskin kuitenkaan ihan saman nimikkeen alla; onhan etologia kuitenkin biologiaan kuuluvaa.

Uusin etologian haara on neuroetologia. Aivojen toiminta kun on käyttäytymisen perusta. Onko aivojen tutkiminenkin paskaa? ;)

Monesti tuntuu siltä, että ihmiset keskivät tekosyitä sille, ettei noteeraa tutkimustuloksia. Omat kokemukset, ei ole aikaa, oma mielipide, jne. Monesti Cesarinkin jaksoissa omistajat valittavat, että koko elämän ajan ollut koiria talossa, mutta sitten tulee koira, jolla ongelmakäytöstä ja ollaan niin kädettömiä, eikä ymmärretä mitä tehdä. 

Fyysisen kurittaminen, huutaminen jne. on vain kulkemista siitä, missä aita on matalin. Käytöksen korjaamiseen kuluu aikaa ja valtavasti toistoja, se ei muutu viidessä minuutissa. Tällöin ihmiset ottavat usein käyttöön ”ei mulla oo aikaa, haluun vaan että tää tottelee nopeesti” -kortin. Jos ottaa lemmikin, tulisi kantaa vastuu siitä, jos sille tulee ongelmia, siihen tulee uhrata aikaa.